Legendan mukaan turkkilainen kebab on saanut alkunsa v. 1299, jolloin Ottomaanisulttaanit tarjosivat kebabia vierailleen. Turkin kansallisruoka dönerkebabista tuli kuitenkin vasta Istanbulin valloituksen jälkeen v. 1453, kun voitokas sulttaani Muhammed II palkitsi urheat sotilaansa tarjoamalla heille kebabia riisin kanssa. Näin kebab sai nykyistä vastaavan muotonsa ja aloitti samalla maailmanlaajuisen voittokulkunsa.

Eurooppaan kebab on saapunut 1900-luvulla ja sen voidaan sanoa tehneen todellisen läpimurtonsa vasta II maailmansodan jälkeen. Suomessa kebabin historia on vain parin vuosikymmenen mittainen, mutta terveellisenä ja maukkaana se on nopeasti vakiinnuttanut asemansa suomalaisessa ruokakulttuurissa.

Kebab on mausteinen liharuoka, jota myydään enimmäkseen pikaruokana. Nykyään tarjoiltu hampurilaista muistuttava kebab on alun perin kotoisin Lähi-idän ja Keski-Aasian kansojen keittiöistä, ja se on kuulunut jo kauan myös useiden muiden Välimeren kansojen ruokavalioon.

Lajityypin monista muunnelmista turkkilaistyylinen döner kebab on yleisin. Kebabissa kartionmuotoista, jopa metrin korkuista hiljalleen kääntyvää lihavarrasta paistetaan hiljaisella tulella niin, että ylhäältä valuva rasva voitelee alemmat kerrokset pitäen lihan mureana. Tarjoilemista varten kartiosta veistellään suikaleita veitsellä. Kebab tarjoillaan usein riisin tai perunoiden kanssa lautasella tai pitaleivän sisässä, salaatin ja erilaisten kastikkeiden kera.